Monet tammisaarelaiset ovat entistä enemmän ymmällään luettuaan kaupunginjohtaja Mårten Johanssonin kirjoituksen Tammisaaren vanhustenhuollon tilasta ja Fridebon vanhainkodin tilanteesta (EU 24.7.2005). Hän kuvaa mm. vanhustenhuollon toimintaperiaatteita, Fridebon henkilökunnan työskentelyolosuhteita ja mitoitusta, vanhusten hoitoisuutta (kuvaa hoidon raskausastetta) sekä eri viranomaisten tarkastuskertomuksia. Mårten Johansson antaa tekstissään airätäydellisen ja tarkoitushakuisen kuvan, mikä vaatii jälleen sarjan kommentteja.
Nykyaikainen vanhustenhoito painottaa asumista kotona mahdollisimman pitkään. Mutta jotta avohoito voisi toimia, tarvitaan oheistoimintoja, jotka valitettavasti eivät aina toimi tyydyttävästi. Usein vanhusta avustaa läheinen omainen, aviopuoliso, lapsi tms. Jaksaakseen tarvitsee tämä omainen kuitenkin säännöllisesti vapaata omaishoidosta. Tähän tarkoitukseen kunnissa on kehitetty intervallihoito. Tammisaaressa Fridebo on tarjonnut 6°8 päivittäistä intervallihoitopaikkaa ja asiakkaiden lukumäärä on noussut neljääntoista.
Kun kaupunginjohtaja sanoo, että Fridebossa hoidetaan 22 vanhusta, hän unohtaa kokonaan intervallihoidossa olevat vanhukset. Näiden hoitojaksojen pituus vaihtelee viikosta kahteen. Laskemalla mukaan vain 22 vanhusta saa Mårten Johansson henkilökunnan mitoitukseksi ,6 (22 vanhusta ja 13 hoitajaa), minkä hän mainitsee olevan korkeamman kuin kaupungin muissa vanhainkodeissa. Ottamalla mukaan kaikki Fridebossa hoidettavat oikea luku lähestyy ,40:tä, mikä puolestaan on alle ministeriön mitoituksen. Kaupungin muiden vanhainkotien intervallipaikat ovat marginaalisia (Hagakoti yksi, Tunahemmet korkeintaan kolme). Edellä olevan ohella Fridebossa on yhdestä kahteen päivähoitoasiakasta, joten Fridebon vanhusten määrä päivittäin on 28°31, ei 22.
Intervalliasiakkaiden hoito on henkilökunnan kannalta hyvin vaativaa. Heitä kuntoutetaan, aktivoidaan, heille tarjotaan toimintaa ja lääkitys saatetaan ajan tasalle, ts. heille tarjotaan yhtä korkeatasoista hoitoa kuin pysyville asiakkaille. Intervallihoidon tarve ja muun akuutin hoidon tarve kasvaa ei vain Tammisaaressa vaan yleensäkin yhteiskunnassa. Vanhuspoliittisessa ohjelmassa Fridebolle oli varattu mm. tällainen rooli. Missä ovat ao. paikat Fridebon sulkemisen jälkeen, mistä avohoitoon tukitoimenpiteitä? Tämä näkökulma on tyystin unohdettu °kaupunginjohtajan vanhuspoliittisessa ohjelmassa°.
Kaupunginjohtaja korostaa jälleen kerran, ettei kaikkien Fridebon vanhusten tarvitse muuttaa Tammiharjun uuteen hoitoyksikköön, vaan että kukin voi esittää jonkin olemassa olevan vanhainkodin uudeksi sijoituspaikakseen. Kaupungilla on neljä vanhainkotia (Hagakoti, Tunahemmet, Bromarfkoti ja Fridebo) sekä Tenholan palvelukoti, jotka kaikki ovat tällä hetkellä täynnä. Pakon edessä (Fridebo suljetaan) seitsemän vanhusta ilmoittaa haluavansa Hagakotiin. Yhtälö ei toimi, ellei Hagakodin luonne muutu niin, että myös siellä yhä useampi vanhus on samassa huoneessa. Kuka Hagakodin vanhuksista on valmis luopumaan yksityisyydestään?
Kaupunginjohtaja luettelee myös erinäisiä viranomaislausuntoja käsitellen niitäkin tarkoitushakuisesti. Turvallisuustarkastuksen osalta on todettava, että kaikki vaatimukset, jotka pelastuslaitos esittää Fridebolle on toteutettava myös Tammiharjussa, tällä kertaa kuitenkin kolmeksi vuodeksi vuokratuiksi aiotuissa tiloissa! Ympäristöterveydenhuollon tarkastuksen osalta kaupunginjohtaja puhuu pitkästä luettelosta. Hallussani on 11.4.2005 laadittu tarkastuslausunto ja totean, että luettelo on lyhyt ja pienellä vaivalla ja rahalla korjattavissa, jos hyvää tahtoa olisi ollut. Terveystarkastaja toteaa lopuksi °Puutteita henkilökunnan yleisessä työskentelytavassa ja hygieniassa ei ole todettu° (käännös).
Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä esitti jo vuonna 1985, että 80 prosenttia hoitopaikoista tulee olla yhden hengen huoneissa. Lääninhallituksen ohjeen mukaan huoneen täytyy olla sen kokoinen, että omien huonekalujen tuominen on mahdollista, ja säilytystilojen tulee olla niin tilavat, että omien tavaroiden, vaateiden ja esineiden tuominen on mahdollista. Sosiaalihallituksen vuonna 1985 antaman ohjeen mukaan omat pesutilat ovat tarpeen, jotta vanhus voi rytmittää omat WC-käyntinsä ja peseytymisensä omien tottumustensa ja tarpeittensa mukaan.
Kaupunginjohtajan laatima Tammisaaren malli on 80 prosenttia 2°3 hengen huoneissa, jossa jokaisella on oma seinäkkeellä erotettu nurkkauksensa ilman omaa WC:tä tai pesumahdollisuuksia.
Lili-Ann Junell-Kousa
sairaanhoidonopettaja
kaupunginvaltuutettu
sos. ja terv.lautakunnanvarapj.